Mitä tapahtuu, kun vanhempi sairastuu eikä lähellä ole isovanhempia tai muuta tukiverkostoa? Kuka huolehtii lapsista, tukee vanhempia tai valmistaa ruoan? Osavuorokautinen perhehoito voi olla ratkaisu – se tarjoaa konkreettista ja joustavaa apua perheen omassa kodissa.
Tässä blogissa kuvatut kokemukset pohjautuvat Pohjois-Pohjanmaalla toteutettuun osavuorokautisen perhehoidon pilottiin. Pilotissa perhehoitajat työskentelivät lapsiperheiden kodeissa ja tukivat perheitä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa.
Kokemukset osoittivat, että tuen tarve saattoi olla sekä äkillistä että pitkäkestoisempaa: taustalla oli esimerkiksi sairastumisia, erotilanteita, vanhempien uupumista, suurten perheiden kuormittavia arkitilanteita sekä neuropsykiatrisiin erityispiirteisiin liittyviä tuen tarpeita.
Vertaisuus korostuu perhehoidossa
Osavuorokautinen perhehoito on vakiintunut käytäntö vanhusten ja vammaisten perhehoidon kotiin annettavana palveluna, mutta vähemmän käytetty tai lähes käyttämätön tukimuoto lapsiperheiden palveluissa. Perhehoitolaki kuitenkin mahdollistaa jo nyt sen, että perhehoitaja tulee hoidettavan kotiin.
Perhehoitaja on eräänlainen puoliprofessionaalinen auttaja. Hän ei välttämättä ole sosiaali- ja terveysalan ammattilainen, mutta hänet on valmennettu tehtävään ja hänen soveltuvuutensa on arvioitu. Perhehoitajan vahvuus voikin olla juuri siinä, ettei hän tule kotiin vain ammattilaisen roolissa. Oma elämänkokemus voi auttaa ymmärtämään vanhemman tilannetta ja kohtaamaan hänet vertaisemmin – ihmiseltä ihmiselle.
Räätälöityä apua oikeaan hetkeen
Osavuorokautisen perhehoidon vahvuus on sen joustavuus sekä ajallinen kesto. Perhehoitaja voi olla perheen kotona useita tunteja kerrallaan ja tarvittaessa useana päivänä viikossa. Tuen määrä voi siis olla huomattavan suuri. Perheelle tärkeää on myös jatkuvuus. Kun kotiin ei tule joka kerta uusi ihminen, syntyy luottamuksellinen suhde.
Tuki mukautuu siihen, mitä perheessä juuri sillä hetkellä tarvitaan. Joskus se voi olla lastenhoitoa, joskus keskustelua ja vanhemmuuden tukemista. Uupuneelle vanhemmalle kaikkein tärkeintä voi sillä hetkellä olla se, ettei tarvitse pärjätä yksin. Joku toinen aikuinen on läsnä ja laittaa pyykit pyörimään tai valmistaa ruoan.
Hyödyntämätön mahdollisuus
Yksi syy vähäiseen käyttöön voi olla yksinkertaisesti se, ettei mahdollisuutta tunneta. Osavuorokautista perhehoitoa ei tunnisteta osaksi lapsiperhepalvelujärjestelmää, vaan sen suhdetta perhetyöhön ja kotipalveluun saatetaan pohtia, vaikka kyseessä on oma, erityispiirteinen palvelumuotonsa. Kysymyksiä voi herättää myös se, riittääkö puoliammatillisen perhehoitajan osaaminen silloin, kun perheen tilanne on haastava.
Siksi sosiaalihuollon ammattilaisten tekemä arviointi ja jatkuva tuki ovat olennaisia. Osavuorokautinen perhehoito ei sovi kaikille eikä kaikkiin tilanteisiin. Olennaista on tunnistaa, milloin juuri tämä tukimuoto on perheelle sopiva ja löytää tehtävään oikeat perhehoitajat.
Mitä opimme pilotista?
Pilotti vahvisti käsitystä siitä, että osavuorokautiselle perhehoidolle on lapsiperheiden palveluissa oma paikkansa. Se näyttää sopivan erityisesti tilanteisiin, joissa perhe tarvitsee tavallista tiiviimpää ja pitkäkestoisempaa tukea tai joissa muut palvelut eivät välttämättä pysty vastaamaan tarpeeseen riittävän nopeasti.
Oikea-aikaisena tuki voi auttaa ehkäisemään tilanteen kriisiytymistä ja parhaimmillaan tukea perhettä niin, että lapset voivat jatkaa elämäänsä omassa kodissaan. Jotta mahdollisuutta hyödynnettäisiin nykyistä paremmin, hyvinvointialueilla tarvitaan ennen kaikkea tahtoa ottaa osavuorokautinen perhehoito osaksi lapsiperheiden palveluvalikoimaa sekä toimivia käytäntöjä perhehoitajien valmennukseen ja ammatilliseen tukeen. Samalla tarvitaan lisää tutkimustietoa toiminnan vaikuttavuudesta.
Blogin kirjoittaja on Kaisa Vuolukka, yliopistonopettaja YTT, Jyväskylän yliopiston Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta.