Systeeminen johtaminen – kuinka sitä tehdään? Systeemisen lastensuojelun toimintamallissa hyödynnettävät työkalut ovat avuksi myös johtamisessa.
Kun tarvitaan yhteistä syvempää ymmärrystä, kokonaisuuksien katsomista sekä lapsi- ja perhelähtöistä suunnitelmallista yhdessä tekemistä, tarvitaan avuksi työkaluja. Tällöin voidaan hyödyntää lastensuojelun systeemisestä toimintamallista tuttuja työkaluja, kuten yhteistoiminnallista auttamiskarttaa, verkostokarttaa sekä hypoteesityöskentelyä.
Työkalupakki sopii myös laajemmin ihmisryhmiä koskevien ilmiöiden tai muiden kokonaisuuksien johtamiseen ja kehittämiseen.
Olen työssäni suunnittelijana ja asiantuntijana hyödyntänyt useamman vuoden ajan näitä työkaluja laajoissakin yhteiskehittämisprosesseissa ja todennut niistä olevan suurta apua. Tässä muutamia ajatuksia siitä, kuinka työkalut voivat olla hyödyksi johtamisessa.
Digitaaliset työkalut johtamisen tueksi
Systeeminen johtaminen, jossa pyritään yhdessä vastaamaan vahvemmin asiakkaiden tarpeisiin, kaipaa ympärilleen konkreettisia rakenteita ja käytäntöjä, jotta se voi konkretisoitua ajattelusta myös yhteiseksi toiminnaksi. Systeemisen palvelujärjestelmän kehittämiseksi tai johtamiseksi ei ole valmista toimintamallia tai yhtä oikeaa ratkaisua. Voidaanko sanoa, että keskeistä on kiinnittää huomiota siihen, kuinka toimitaan yhteisissä työskentelyalustoissa ja kohtaamisissa, sillä näissä yhteisjohtamisen toiminta kulloinkin toteutuu?
Voidaan kysyä, onko johtajilla tällä hetkellä riittävästi työkaluja palvelujärjestelmän systeemiseen johtamiseen. Tarve erityisesti digitaalisille työkaluille on todellinen. Voisiko Perhepirkko olla tässä avuksi? Olisiko johtamisessa mahdollista mennä kohti yhteistä tavoitetta ja laatia yhteinen suunnitelma askeleiden seuraamiseksi Perhepirkon digitaalisen auttamiskartan avulla?
Ilmiölähtöisyys lisää ymmärrystä
Systeemisyydessä johtajan keskeisenä tehtävänä on erilaisten näkemysten ja asiantuntijuuksien hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla, jotta päästään vaikuttavampaan tulokseen. Ei tiedetä valmiiksi ja puolesta vaan tunnistetaan, että yhteinen tietäminen luo vahvinta kokonaiskuvaa todellisuudesta ja siitä, millä tavalla olla avuksi.
Tällöin keskeistä on lasten ja perheiden osallisuus sekä heidän näkemyksensä. Kaikessa työskentelyssä on lähdettävä liikkeelle lapsista ja perheistä käsin – ei organisaation lähtökohdista. Tässäkin Perhepirkon auttamiskartta (tai yhteistoiminnallinen auttamiskartta yleisesti) voi olla apuna prosessin johtamisessa.
Palvelujärjestelmän pitää olla liikkeessä ja uudistua, jotta voimme vastata asiakkaiden tarpeisiin.
Tällöin keskeistä on ymmärtää, millaisia lasten ja nuorten hyvinvointiin kiinnittyviä ilmiöitä on olemassa. Ilmiöt ovat kompleksisia ja ulottuvat aina yli palvelulinjojen sekä organisaatiorajojen. Niiden kesyttämiseen tarvitaan systeemistä johtamista.
Ensinnäkin on kerättävä monitoimijaisesti tietoa, jotta hahmotetaan ilmiöitä. Toiseksi on ymmärrettävä ilmiötä. Mistä tiedämme, keitä tarvitaan mukaan ilmiön ymmärtämiseen ja ratkaisujen suunnitteluun? Voisiko Perhepirkon suhdeverkosto taipua ilmiöiden verkostokartaksi?
Tavoitteena vaikuttava kokonaismuutos
Ennen ratkaisujen suunnittelua on tarpeellista pysähtyä ja ymmärtää ilmiötä. Tällöin voidaan kysyä hypoteesityöskentelyn mukaisesti, mistä tässä on kyse. On tärkeää pysähtyä ymmärtämään yhdessä ilmiöön kiinnittyvien asioiden suhteita, millaisia vaikutuksia asioilla on toisiinsa. Perhepirkko voisi auttaa tässä.
Ilman pysähtymistä asioiden ja ilmiöiden juurisyihin, teemme palvelujärjestelmässämme herkästi nopeita laastariratkaisuja. Mikä on muutoksen vipuvarsi, josta meidän kannattaa aloittaa saadaksemme aikaan mahdollisimman vaikuttavan kokonaismuutoksen? Uskon, että digitaaliset työkalut ovat ratkaisevassa asemassa. Digitalisaatio tuo palvelujärjestelmäämme paremman tiedonhallinnan ja mahdollisuuden edistää yhteistyötä sekä osallisuutta systeemisyyden periaatteiden mukaisesti.
Eveliina Heinonen
Blogin kirjoittaja työskentelee systeemisen verkostotyön asiantuntijana OmaHämeessä.