Terhi Tikkala tutki Kanta-Hämeen hyvinvointialueelle tekemässään opinnäytetyössä, miten Perhepirkko-toiminnanohjausjärjestelmällä voidaan tukea systeemisen lastensuojelun toimintamallin toteuttamista.
Systeemisen toimintamallin toteuttaminen toiminnanohjausjärjestelmää käyttäen edellyttää erityistä ammatillista osaamista. Johtamisessa tulisi kiinnittää huomiota oppimista tukevaan työkulttuuriin toiminnanohjausjärjestelmän käyttöpotentiaalin laajentamiseksi. Nämä seikat käyvät ilmi Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelman opinnäytetyöstä, jonka Terhi Tikkala on tehnyt osana YAMK-tutkintoa. Tikkalan opinnäytetyö on ensimmäinen Perhepirkosta tehty tutkimus.
Perhepirkko koettiin merkityksellisenä välineenä
Kanta-Hämeen hyvinvointialueen lastensuojelun palveluissa on otettu käyttöön Perhepirkko-toiminnanohjausjärjestelmä, jonka tarkoituksena on vahvistaa systeemisen toimintamallin mukaista työskentelyä ja vakioida systeemisen toimintamallin toteuttamista.
Systeemisellä lastensuojelun toimintamallilla pyritään kehittämään lastensuojelun asiakastyön ja palvelun laatua sekä vahvistamaan työntekijöiden systeemiseen ja suhdeperustaiseen työhön liittyvää ammatillista osaamista.
– Perhepirkon merkitystä systeemisen toimintamallin toteuttamiselle selvitettiin lastensuojelun työntekijöille lähetetyn kyselyn avulla. Toiminnanohjausjärjestelmä näyttäytyi työntekijöiden kokemusten mukaan vahvimmin systeemisen asiakastyön välineenä ja asiakasta koskevaa tietoa jäsentävänä alustana. Lisäksi toiminnanohjausjärjestelmä koettiin systeemiseen työhön ohjaavana ja perehdyttävänä järjestelmänä, Tikkala sanoo.
Tarvitaan järjestelmän oppimista tukevia rakenteita
Opinnäytetyön tutkimuksessa todettiin, että toiminnanohjausjärjestelmä tukee systeemisen toimintamallin mukaista työskentelyä ylläpitämällä ja muistuttamalla systeemisen työn elementeistä. Lisäksi asiakkaan kokonaistilanteen hahmottaminen mahdollistuu toiminnanohjausjärjestelmään tallennetun tiedon avulla. Toiminnanohjausjärjestelmä tukee erityisesti systeemistä asiakastyötä, työskentelyn aloittamista ja systeemisten työvälineiden käyttöä, vaikka toiminnanohjausjärjestelmän käyttöön liittyi myös epävarmuuksia.
– Tutkimuksessani havaitsin, että työntekijöiden valmius uuden teknologian käyttöön ja toimintatapojen muutokseen sekä siihen liittyvään osaamiseen vaihtelee. Digitaalisten välineiden käyttöön sosiaalityössä liittyy aiempien tutkimuksien mukaan myös jännitettä, ja on esitetty huolta siitä, että digitalisaatio muuttaa sosiaalityötä tekniseksi käytännöksi, Tikkala kertoo.
Organisaatiossa tulisi luoda toiminnanohjausjärjestelmän käytön oppimista tukevat rakenteet työarkeen, jotta työntekijöiden epävarmuus muutoksen, työkiireiden ja uuden työvälineen haltuunoton keskellä ei kasvaisi liian isoksi, ja siten muodostu esteeksi systeemisen toimintamallin toteuttamiselle toiminnanohjausjärjestelmää hyödyntäen.
Tikkalan opinnäytetyön tulokset tukevat Integritasin näkemystä Perhepirkon tarjoamista mahdollisuuksista lastensuojelun palveluissa.
– Oli hieno kokemus saada lukea laadukas, ensimmäinen Perhepirkko-aiheinen, ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. Havainnot ovat linjassa sen palautteen kanssa, jota me saamme käyttäjien kokemuksista ja systeemisen asiakastyön kentältä esitellessämme ja opettaessamme Perhepirkon käyttöä, liiketoimintajohtaja Sanna-Tuulia Lehtomäki toteaa.