Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa LUMO-hankkeessa on mallinnettu toimintakortit lapsen monitoimijaiseen palvelutarpeen arviointiin Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon hyvinvointialueilla. Perhepirkko nivoutuu luontevaksi osaksi prosessia tukien systeemisen ajattelu- ja toimintamallin vakiointia.
Lapsen ja vanhempien kanssa työskenteleville ammattilaisille suunnatut toimintakortit on kehitetty LUMO-hankkeessa yhteiskehittämisen periaatteella eri asiantuntijoiden kanssa. Toimintakortit ohjaavat hyvään monitoimijaiseen yhteistyöhön lapsen kokonaistilanteen kartoittamiseksi. Tavoitteena on rohkaista jokaista toimijaa tuomaan oman asiantuntemuksensa mukaan lapsen edun toteuttamiseksi. Kaikki hankkeessa aikaansaadut tuotokset löytyvät Innokylä-kokonaisuudesta.
”Perhepirkon näkökulmasta LUMO-hankkeen mallinnus on arvokas, koska siinä on yhdistetty systeeminen ajattelu monitoimijaiseen palvelutarpeen arviointiin. Suomessa systeemisen toimintamallin implementointi on aloitettu lastensuojelusta, mutta sen hyödynnettävyys lastensuojelua edeltävissä vaiheissa on jäänyt vähemmälle huomiolle”, liiketoimintajohtaja Sanna-Tuulia Lehtomäki kertoo.
Perhepirkko lisää avoimuutta ja luottamusta
Monitoimijainen palvelutarpeen arviointi koostuu viidestä vaiheesta. Perhepirkon systeemiset, digitaaliset työkalut tukevat ja visualisoivat työskentelyä useammassakin kohdassa. Perhepirkko edistää osaltaan systeemisen ajattelu- ja toimintamallin vakiointia ja tuo konkretiaa siihen, miten menetelmiä voidaan käyttää. Skaalautuvana ohjelmistona sitä on mahdollista hyödyntää jo palvelutarpeen arviointivaiheessa ennen lastensuojelua.
”Prosessin alkuvaiheessa asiakkaalta kysytään, ketkä ovat perheen mielestä olennaiset tahot osallistumaan lapsen palvelutarpeen arviointiin. Luottamusta herättävä ja avoin työskentelykulttuuri alkaa rakentumaan jo tässä vaiheessa. Näissä keskusteluissa Perhepirkon suhdeverkosto- ja aikajanatyökalu voivat olla suurena apuna”, Lehtomäki avaa.
Suhdeverkoston kokoaminen ja tarvittaessa myös aikajanalla perheen tukemiseen osallistuneiden tahojen tunnistaminen auttavat hahmottamaan yhdessä perheen systeemiä ja tahoja, jotka on tarkoituksenmukaista osallistaa myös arviointivaiheeseen. Yhdessä tehtävä visualisointi on paikallaan lähtötilanteen tunnistamiseksi ja asiakkaan kokemustiedon kasaamiseksi esimerkiksi aikaisemmista auttamisyrityksistä.
Digitaalisuus vahvistaa lastensuojelun jatkumoa
Palvelutarpeen arviointivaiheessa Perhepirkko tarjoaa keskustelun ja kirjaamisen pohjaksi yhteistoiminnallisen auttamiskartan. Näin varmistetaan, että arviointivaiheen työskentely on systeemistä ja yhteistoiminnallista – että kaikkien ääni saadaan kuuluviin.
”Perhepirkko tukee lastensuojelun jatkumoa digitaalisesti. Ohjelmisto mahdollistaa systeemisen prosessin kuljettamisen ilman tietokatkoja, sillä dokumentointi tuo näkyväksi kaikki keskustelut”, Lehtomäki tähdentää.
Asiakkaan kanssa myöhemmin työskentelyä jatkava työntekijä pääsee sujuvasti etenemään palvelutarpeen arviointivaiheessa dokumentoitujen työskentelynäkymien pohjalta. Siten vältytään kuormittamasta asiakasta uudelleen samoilla kysymyksillä ja säästetään työntekijän resursseja tietojen etsimiseltä eri lähteistä.
”Seuraamme tiiviisti palvelutarpeen arvioinnin valtakunnallista kehitystä. Arvostamme suuresti systeemisellä menetelmällä rikastettuja prosessikuvauksia”, Lehtomäki sanoo.
Kiinnostuitko aiheesta? Tutustu toimintakorttien johdattelemana palvelutarpeen arviointiprosessiin. Kun seuraavan kerran arviointia tehdessäsi huomaat, että tilanteesta on vaikea saada otetta, kannattaa hyödyntää monitoimijaista palvelutarpeen arviointia ja tehdä se systeemisen ajattelu- ja toimintamallin menetelmiä hyödyntäen. Toimintakortit toimivat tässä näppäränä ohjenuorana. Perhepirkolla prosessin voi viedä vieläkin paremmalle tasolle.