PIRKKO® on myös pysähtymisen väline

Uskomme, että asiakastyötä tekeviä ammattilaisia ohjaa vilpitön halu auttaa hoidossa olevia ihmisiä parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta mitä paras mahdollinen tarkoittaa eri ammattilaisille, ja miten se näyttäytyy erilaisten potilaiden hoidon kohdalla? Perustuuko minun paras mahdollinen tapani, hyvä hoito, Käypä hoito -suosituksiin vai teenkö työtäni muihin lähtökohtiin perustuen? 

Psykiatrisen hoidon ytimessä on aina laadukas hoitosuunnitelma, jonka sisältöä mielenterveyslaki sekä laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittelevät. Nyky- ja tavoitetila sekä tavoitteeseen pääsemisen välineet toteuttamisaikatauluineen tulee olla selkeästi kirjattuina hoitosuunnitelmassa. Pohjimmiltaan ajantasainen hoitosuunnitelma on sekä potilaan että työntekijän paras ystävä ja korvaamaton väline hoitotulosten saavuttamiseksi.  

Ajantasaista hoitosuunnitelmaa voisi verrata terävään moottorisahan teräketjuun. Kaikkein tehokkainkin saha on hyödytön, jos ketju on tylsä. Bensaa palaa ja hiki tulee, mutta työt eivät etene. Tämän takia jokaisen ammattimetsurin päivän tärkein työvaihe on ketjun viilaaminen teräväksi. Se ei vie paljon aikaa, mutta säännöllisesti tehtynä maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin säästyneenä aikana ja työn imuna, kun välineet ovat kunnossa ja työt sujuvat. 

Jos hoitosuunnitelma siis vastaa teräketjua, niin mikä sitten on se viila, jolla sen saa teräväksi? Kliininen ammattitaito ja Pirkon tuki. Kliiniseen ammattitaitoon kuuluu kyky osata valita hoitosuunnitelmaan oikeat hoitomuodot. Pirkon tuki taas varmistaa, että potilasohjaus sujuu ja hoito lähtee toteutumaan. Eli potilas ohjataan työntekijälle, jolla on sekä tarvittava osaaminen että vapaata kapasiteettia toteuttaa koko hoitoprosessi sovitulla tavalla. 

Digitaalisilta työvälineiltä oikeutetusti odotetaan työn helpottamista ja nopeuttamista. Aina nopeus ei kuitenkaan ole itseisarvo. Metsuri tarvitsee viilan lisäksi malttia pysähtyä hetkeksi viilaamaan. Samalla tavalla hoitosuunnitelman ääreen tulee pysähtyä säännöllisesti tarkistamaan, onko tavoiteltuihin hoitotuloksiin päästy vai pitääkö hoitosuunnitelma päivittää. 

Onkin hyvä kysyä, kuinka paljon hoitosuunnitelman tekemiseen ja arvioimiseen on yleisesti käytetty aikaa. Ei ole välttämättä itsestään selvää, että hoidon tilaa olisi pohdittu yhdessä potilaan kanssa valmistelun aikana. Pirkko muistuttaa pysähtymään sen äärelle viimeistään silloin, kun hoitosuunnitelmassa määritellyt aikarajat lähestyvät tai sovitusta käyntitiheydestä poiketaan. Arkikäytössä Pirkko auttaa ammattilaista myös rakenteisten tavoitteiden ja sähköisten kyselyiden sekä näiden yhdistelmänä saatavan hoitoyhteenvedon avulla, joka varmasti nopeuttaa kirjaamisprosesseja. Unohtamatta palvelukäyttökuvaajaa, josta aiemman hoitohistorian näkee yhdellä silmäyksellä hoidon alkuvaihetta suunniteltaessa. 

Jokainen hoitosuunnitelman tekemiseen sekä sen arvioimiseen käytetty minuutti on vähintään yhtä tärkeä kuin hoitokäynteihin kulunut aika, ellei tärkeämpi. Mitä tarkoittaa, mikäli hoitosuunnitelmapalaverin valmistelulle tai hoitosuunnitelman ajantasaisuuden säännölliselle tarkistukselle ei tahdo löytyä aikaa? Voiko työskentely olla silloin mielekästä ja sujuvaa potilaalle tai työntekijällekään, kun teräketju on jäänyt kiireessä teroittamatta? Ulkomuistiin tai muistilappuihin verrattuna digitaaliset työvälineet ovat parhaimmillaan ajankohtaisten tehtävien muistuttamisessa. Pirkko hoitaa toiminnanohjauksen, ja potilastietojärjestelmässä on omat sisältönsä. Työntekijälle jää vastuu omien työskentelytapojensa tarkastelusta ja mahdollisesti muuttamisesta.  

Pekka Iiskola, projektipäällikkö 
Kalle Horjamo, toimitusjohtaja 

Integritas Oy